Turun oppisopimustoimiston ulkomaan kv-vaihdossa oli useita oppisopimusopiskelijoita. Kohdemaat olivat Espanja, Ranska, Hollanti, Englanti ja Ruotsi, joissa he olivat neljä viikkoa. Jokainen matka on omanlaisensa elämys

Eurooppa-päivänä luokkakuvassa rentoja sävyjä

Turun oppisopimustoimiston Eurooppa-päivän potretissa oli joukko ulkomaan kv-vaihdossa olleita oppisopimusopiskelijoita. Kohdemaat olivat Espanja, Ranska, Hollanti, Englanti ja Ruotsi, joissa he olivat neljä viikkoa. Heidät otettiin vastaan hyvin, vaikka kaikissa paikoissa kv-vaihto ei ollut kovin mietittyä etukäteen. Kokemukset olivat mielenkiintoisia ja osalle tarjottiin työpaikkaakin.

Kirill Ahtola suorittaa Baarimestarin erikoisammattitutkintoa. Hän työskentelee Panimoravintola Koulussa ”baarimikkona” ja oli harjoittelussa coctail-baarissa Espanjassa pienessä Vicin kylässä. Kirillin kokemuksen mukaan ihmiset olivat mukavia ja työskentely rentoa. Vapaa-aikana sovitut tapaamiset olivat joustavia. Ei ollut mikään ihme, jos sovittu tapaamisaika heitti parillakin tunnilla.

Coctail-baari oli kylän paras – ja ainoa. Kirillin kokemuksiin kuului myös tutustuminen erilaisiin Barcelonan baareihin, joissa sai hienoja ruoka-annoksia ja mielenkiintoisia paukkuja. Kalaruuat osataan, mutta ei välttämättä liharuokien laittoa. Juomien määrä sen sijaan oli hämmästyttävä.

Pieni kaupunki oli Kirilin mieleen. Koska alueella puhutaan oikeastaan vain espanjaa ja sekin katalaaniaa, jäi asiakastyöskentely vähäisemmäksi. Ammatillinen osaaminen lisääntyi. Mojitonkin voi tehdä monin eri tavoin.

Niina Lavi toimii vuoropäällikkönä Turun Caribia -hotellin sporttiklubissa. Hän oli Ruotsin Åressa vastaavassa Holiday Club-ketjun hotellissa. Säätyypit tunturissa vaihtelivat siten, että mikään ei jäänyt kokematta. Itä-länsituuli puhalsi järven yli niin että ”tukka lähti päästä”. Paikka oli pieni, mutta vierailijoita kävi paljon.

- Konsepti hotellissa on sama kuin Caribiassa. Väkeä on töissä enemmän kuin meillä ja työskentely on erilaista. Kuvittelin, että olisi samanlaista kuin meillä. Oppisopimusjärjestelmää ei Ruotsissa ole, joten sain selittää tätä koulutusmuotoa siellä.

 Niinan mielestä ruotsia pitää osata, sillä muuten jää helposti ulos työporukasta.

- Hain näkökulmaa, miltä tuntuu olla harjoittelijana. Kokemuksena voin sanoa, että perehdytystä tarvitaan. Vaikka itsellänikin on jo pitkä kokemus, tarvitsin välillä ohjausta.

Elina Taimi tekee Majoitus- ja ravitsemisalan esimiehen erikoisammattitutkintoa ja työskentelee salipäällikkönä Denniksessä. Kv-vaihdon hän teki Darlingtonin 100 000 asukkaan kaupungissa Englannissa. Ravintola oli korkeatasoinen ja kallis. Asiakkaat viihtyvät useita tunteja kerrallaan. Hintakin muodostui korkeaksi, sillä nelihenkisen seurueen ateriointi juomineen saattoi olla 1200 puntaa. Ajanjakso käsitti kaksi viikkoa keittiössä ja kaksi viikkoa salin puolella.

- Tehokkuutta ei ollut niin kuin Suomessa. Ei toiminta ollut kuitenkaan hälläväliä tyyliä, mutta rennompaa kuin Suomessa. Mitään ohjeistusta salin puolelle ei annettu, vaan sain tehdä melkeinpä mitä halusin.

Sarita Lehvonen työskenteli neliviikkoisen Dordrechtissä Hollannissa Rotterdamin lähellä kehitysvammaisten palvelukeskuksessa. Kaikki työntekijät puhuivat englantia, joten sen suhteen oli helppoa. Suomessa Sarita on töissä Värttinän palvelukeskuksessa ja opiskelee lähihoitajaksi.  Työskentely oli kuten Suomessa, mutta rennompaa ja avoimempaa.

Erityismaininnan Sarita sai käsihygieniastaan, joka oli työskentelypaikassa eritasoista kuin meillä kotimaassa. Pisteenä iin päälle, hänelle tarjottiin työpaikkaa.

Emmi Kairenius työskentelee Miian Viherpalveluissa ja suorittaa puutarhurin tutkintoa. Kv-vaihtopaikkana hänellä oli taimitarha Hollannissa 15 000 asukkaan Boskoopissa lähellä Rotterdamia. Yhdeksän kilometrin työmatkan hän teki polkupyörällä halki Hollannin maalaismaiseman.

- Boskoopissa on 700 taimistoa ja alue on alan keskittymä. Työmoraali oli samanlaista kuin Suomessa, ja aikataulut pitivät. Työkaverit olivat kiinnostuneita Suomesta ja monella oli jotain kokemustakin.

Emmi, by mfriman

Emmi sanoi olleensa positiivisesti yllättynyt kaikesta näkemästään ja kokemastaan. Kaikki vapaa-aika meni lähialueen kaupunkeihin tutustumisessa. Keukenhofin tulppaanialue oli tietenkin välttämättömien vierailujen listalla. Ruokailu ison uusiperheen porukassa oli sosiaalinen kokemus, jota vain jouluisin löytää meiltä. Leipomani suomalaiset kanelipullat maistuivat kaikille.

Maiju Benlahror opiskelee ravintolakokin ammattitutkinnon ja on töissä Svenska Klubbenilla. Aika Ranskassa 4000 asukkaan Vic en Bigorressa lähellä Toulousea vierähti keittiössä.

Pieni kylä ei tarjonnut vapaa-ajanviettoon mahdollisuuksia, kuten olisi halunnut. Kulkuyhteydet jättivät myös toivomisen varaa. Kaikki puhuivat ranskaa, joten kielitaito siinä koheni.

Kuuluisa ranskalainen keittiö jäi haaveeksi, sillä paikalliset pitivät mutkattomasta maalaisruuasta.

- Ruuanlaitto oli erilaista. Omistaja teki paljon ennakkotyötä. Ruoka oli valmiina pusseissa, ja asiakkaille ruoka tarjottiin mikron kautta. Omistajan mielestä esillepano ei saanut olla liian värikästä.  Enemmänkin se oli mäiskintää, ruskeaa ja keltaista, nauraa Maiju.

Parina päivänä Maiju teki suomalaisia perinneruokia, kuten karjalanpaistia ja pannukakkua. Ne saivat erityiskiitoksen asiakkailta ja reseptit jäivät ranskalaisten käyttöön. Paikallinen erikoisuus oli musta kana ja oppia tulikin kanan käsittelyssä ja paloittelussa.